Pentuja

PENTUSUUNNITELMIA EI ole tällä kertaa

_____________________________________________________________

Valitettavasti toteutumattomaksi jäänyt  lapinporokoiraPENTUE huhtikuussa 2022

Helka & Juku, Pohjanpaimen Dolce ja Kuunkajon Sateen Jälkeen
Helka kesällä

Helka on jo reilusti 7-vuotias. Kun Helkalle syntyi vain kaksi pentua v.2019, halusin sille hiukan enemmän jälkikasvua. Ennen astutusaikeita testautin terveyttä Helkan tyttäreltä Emmalta, ja kun geenitestit ja luustokuvaukset olivat Emmalla priimaa, oli tarpeeksi syytä toteuttaa haave toisesta pentueesta.

Sain jalostustoimikunnalta hyväksynnän kolmelle ehdottamalleni urokselle, ja koska pidän tervettä rakennetta ja terveyttä ylipäätään tärkeänä, valitsin kolmesta uroksesta terveytensä puolesta ihanteellisen, vaikkakin vielä melko nuoren uroksen Kuunkajon Sateen Jälkeen, Jukun.
Helka itse täyttää tänä vuonna jo 8 vuotta, joten nyt on viimeiset mahdollisuudet sen pennuille.
Helka on nyt vanhimman koiran roolissa, kun sen isoäiti kuoli vajaa vuosi sitten. Omistajiin kiintyminen vahvemmin on selvästi näkyvissä, ja kolmea ikävuotta lähestyvä tyttärensä Emma tulee ohjatuksi vielä alamaiseksi.

Helka haukkuu kimeästi, mutta ei turhaan. Se on arjessa rauhallinen, näyttelyissä ujo. Se omistaa kohtuullisen paljon riistaviettiä, muttei metsästä. Tyttärensä tavoin se huolehtii kotimme vahtimisesta ja kesäisin se on onnensa kukkuloilla päästessään saariretkille soutuveneessä. Arjessamme Helka on varsin helppo koira. Tällä sivulla on jo aiemmin kuvailtu Helkaa E-pentujen kohdalla.

Yhdistelmän sukutaulu , jossa viiden sukupolven sukusiitosprosentti pysyy nollassa ja kuudessa sukupolvessa se on vielä 0,10%. Kahdeksan sukupolven prosentti on 2,15%.

Helkan geenitestit:
Prcd-PRA:terve (A)  
IFT122: terve (A) 
Pompen tauti: terve (A) 
POU 1F1 (aivolis kääpiökasv.): terve (A) 

Nivelet ja luusto: 
Lonkat :A/A (lonkkaindeksi 113 (77%) helmikuu 2022)
Polvet: 0/0
Kyynärät: 0/0 

Silmätutkimus OK 16.10.2021
Luonnetesti  pist. 127
Näyttelystä VASERT

Kuunkajon Sateen Jälkeen, Juku

Juku omistajansa sanoin:

Juku on energinen nuori mies, joka nyt neljän vuoden ikää lähestyessään alkaa pikku hiljaa aikuistua. Sillä on tarve pysyä kärryillä kaikesta mitä tapahtuu ja olla aina siellä missä tapahtuu, sisällä tai ulkona. Niinpä aina välillä portsari joutuukin toppuuttelemaan liiallista edestakaisin ramppaamista. Mutta silloin kun mitään ei tapahdu, osaa Jukukin ottaa rennosti ja rauhoittua nukkumaan. Omaa pihaa vahditaan välillä turhankin innokkaasti, muuten haukkuminen on vähäistä. Vieraita kohtaan Juku on kuitenkin avoin ja ystävällinen, tervehtimisvaiheen haukkumisestaan huolimatta.

Jos liikun ihmisten ilmoilla koko lauman kanssa, on Juku porukan pahin remmirähjä. Sen sijaan kun olemme kahdestaan liikkeellä, on hihnakäytös hyvinkin yhteiskuntakelpoista ja ohitukset sujuvia, oli vastassa sitten autoja, pyöräilijöitä, ihmisiä tai koiria. Toki se vaatii minultakin hereillä oloa ja pientä ennakointia, mutta eipä koiraa pidäkään ulkoiluttaa kuulokkeet korvilla ja puhelimeen tuijottaen...

Nuorempana Jukun toimintatarmo purkautui "askarteluna" työpäivien aikana. Mitkään ovet eivät Jukua pidätelleet elleivät olleet lukossa. Myös kaappien ovet ja lipastojen laatikot avautuivat ongelmitta. Tuttavapiirissä toiset näkivät ongelmakoiran, joka pitäisi häkittää yksinolon ajaksi, toiset taas todella lupaavan harrastuskoiran alun. Itse olin jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla. Jukulla on voimakas tarve käyttää leukojaan, niinpä tuhoamisvimmaa helpotti, kun varasin kotiin riittävästi luvallista pureskeltavaa (nuoria pihlajia 40 cm kepeiksi pätkittyinä). Iän myötä Juku on oppinut ottamaan yksinolot rauhallisemmin eikä enää tarvitse jännittää, mitä töistä tullessa on vastassa. Erilaiset "kestopuruluut" ovat kyllä edelleen ahkerassa käytössä.

Jukun kanssa olen harrastanut agilityä ja henkilöhakua, en kuitenkaan "tavoitteellisesti", vaan ihan vain omaksi ja koiran iloksi. Myös rally-tokon tehtäviä olemme harjoitelleet keinona parantaa yhteistyötä ja antaa koiralle vähän aivojumppaa. Varsinkin nuorempana Jukun tekemisissä tuntui olevan enemmän intoa kuin ymmärrystä, mutta vähitellen on alkanut löytyä myös malttia ja halua kuunnella ohjeita.

Riistaviettiä Jukussa on mielestäni vähemmän kuin muissa       lapinporokoirissani, edesmenneet mukaan lukien. Metsässä se   saattaa lähteä vanhemman koiran peesissä tekemään   isompaakin kierrosta, mutta tulee kyllä pian takaisin, joko   oma-aloitteisesti tai kutsusta. Jänisten ja muiden perään   tehdään pieni spurtti, mutta mitään "horisonttiin katoamista"   ei ole tapahtunut. Jukun on voinut laskea vapaaksi rauhallisin   mielin, se ei lähde omille teilleen eikä aloita piirileikkiä siinä vaiheessa, kun on aika ottaa koira takaisin hihnaan.

Aika ajoin Jukun kanssa on tarvittu pitkää pinnaa ja paljon huumorintajua, mutta aikuistumisen ja runsaan yhdessä tekemisen myötä nykyään arki sujuu (enimmäkseen) leppoisasti. Oikeastaan ainoa isompi riesa on satunnainen sisälle merkkailu, jonka epäilen olevan seurausta puutteellisesta sisäsiisteyskasvatuksesta: omat työkuvioni muuttuivat pian pennun tultua taloon, ja Juku joutui vähän turhan nuorena olemaan liian pitkiä aikoja pääsemättä välillä ulos.

Juku (©Pirkko Vesterinen)


Jukun geenitestit:
Prcd-PRA: kantaja (B)
Pompen tauti: vanhempien perusteella terve (a)
DM (Deg.Myelop): terve (A)
CMR: kantaja (B)

Nivelet ja luusto:
Lonkat: A/A (lonkkaindeksi 110 (75%) helmikuu2022)
Polvet: 0/0
Kyynärät: 0/0
Selkä: LTV0, SP0, VA0

Silmätutkimus: OK 11.7.2020
Luonnetesti pist. 123
Näyttelystä SERT


Toiveena on että odotettavista pennuista tulisi terveitä, luonteikkaita lemmikkejä. Liikaa pehmeyttä en toivo, vaan tavoittelen vähän lisää kovuutta luonteisiin. Astutus tapahtui aivan oikeaoppisesti kerran 19.2.2022. Jos toive toteutuu, pentuja pitäisi olla maailmassa suunnilleen 22.-23.4.2022.
Pentujen tulevien omistajien toivon pystyvän hyvään yhteistyöhön kasvattajan kanssa, joten koiran kehityksestä haluan kuulla pitkin sen elämän matkaa. Toivon myös että koira terveystarkastetaan, vaikka sitä ei ehkä koskaan käytettäisi jalostukseen. Jokainen terveenä syntynyt pentu saattaa olla potentiaalinen jalostuskoira, ja siksikin toivon että omalla kasvatuslinjallani olisi mahdollisuus jatkua siihen sopivilla kasvateilla. Pyrin omalta osaltani tarjoamaan porkkanaa terveystarkastuksiin ja testeihin.

Muutama asia joista pidän kiinni valitessani sopivaa kotia pennulle: 
- Olipa kyseessä narttu tai uros, sitä ei tulisi steriloida tai kastroida mukavuussyistä, vaan koiran on annettava kehittyä rauhassa aikuiseksi, vaikka epätasainen ja hermoja riipivä kasvuvaihe kuinka ottaisi aivoon. Tämä on juuri yksi asia, joka ratkaisee sen pystyykö koiraa koskaan käyttämään jalostukseen, ja sillä on myös painava osa koiran luonnonmukaista elämän kaarta. 
- Toinen asia on millainen koti ja ympäristö on mielestäni sopiva. Onko se maaseutu vai kaupunki, omakotitalo vai kerrostalo? Lapinporokoira ei ole vain sisällä viihtyvä seuralainen, se haluaa seurailla ympäristöään ja viihtyy ulkona. Mutta sitä ei pidetä pihalla jatkuvasti vapaana valvomatta taikka yhteen paikkaan sidottuna juoksulankaan tai liian pieneen tarhaan. Sillä on oltava tilaa kehittää fysiikkansa muutenkin kuin hihnalenkeillä. Itse vieroksun kerrostalokotia tälle rodulle, ja toivon että jos sellainen koti on tarjolla, niin koira ei tarvitse pysytellä siellä yksin päivisin, vaan sillä on ihmisseuraa ja mahdollisuus ulkoilla kun tarvis.

Harrastaminen mitä tahansa rodulle sopivaa on tietenkin hienoa. Mitään vaatimuksia sen suhteen en esitä, vaikka kyse onkin paimenkoirasta, jolle se alkuperäinen paimennus olisi makea juttu. Kunhan koira saa peruskoulutuksen, ihmisen huolenpidon ja rakastetun perheenjäsenen roolin, on kaikki ok.

Jos olet varma, että haluat kumppaniksesi lapinporokoiran ja sitoudut pitämään sitä perheenjäsenenä, huolehtimaan sen terveydestä, antamaan arvoa sen rotuominaisuuksille ja alkukantaisuudelle, ole yhteydessä. Koti pennulle valitaan huolella, vaikka jono on jo pitkähkö. 

Juku
Helka

Tavoitat minut varmuudella sähköpostitse ja melko varmasti puhelimella. pitkanenleila@gmail.com / 0405723147 Leila Pitkänen


************************************

Pentublogi E-pennuista

Helka & Jasu, Pohjanpaimen Dolce ja Wauhtiwelhon Dynamon voima
Pohjanpaimen Dolce, Helka, keväthankiaisilla

Helka on jo yli 4,5-vuotias kotikoira, joka on neljännen kasvattamani pentueen ainut narttu. Sen emä oli Pohjanpaimen Bel Canto, joka lopetettiin reilu vuosi sitten äkillisen, vakavan anemian vuoksi. Lopullista diagnoosia sairaudesta ei saatu, koska tutkintaa ei jatkettu tarpeeksi pitkään, mutta epäilynä oli IMHA, autoimmuuni hemolyyttinen anemia.

Jalostusajatus tyssäsi vuodeksi, jonka aikana selviteltiin jalostustoimikunnan (jtk) avulla riskejä ja jtk:n kannanottoa tämän suvun lisääntymiseen. Vuoden 2018 loppupuolella jtk tarkisti omaa linjaansa lapinporokoiran jalostuskriteereihin. Koska kieltoa jalostamiselle tässä linjassa ei tullut, aloin etsiä sopivaa urosta Helkalle pyytämällä jtk:n urossuositusta.

Oma ehdotukseni, joka myös hyväksyttiin, on Wauhtiwelhon Dynamon Voima, Jasu, kesällä 7 vuotta täyttävä kotikoira. Jasun sukutaulussa on joitakin minulle mieluisia koiria, ja sukusiitosprosentti pysyy nollassa vielä 5.sukupolvessa ja 8. polvessa se on 3,51%.
Yhdistelmän sukutaulu tässä.

Helka on vilkas, nöyrä, ujoksikin mainittu, ja toimii sekä vahtikoirana omakotitalossa maalla, että meikäläisen, vanhenevan ihmisen liikunnan aktivointijoukoissa. Apuna viime mainitussa toimii Helkan mummokoira Pohjanpaimen Arietta. Lisävauhtia toimenkuvaan antaa usein hoidossa oleva kaupunkilaistunut tyttäreni koira, isoukki Pilvipolun Maa-Tiainen, Matu, ja sen poika, mummokoiran velipuoli ja toisen tyttäreni koira Pilvipolun Malja Valolle, Otto. Vierailulla käy aikuisia ja pieniä lapsia, joitten avulla pysymme yhdessä yhteiskuntakelpoisina. Muuten elämme aika paikallista maalaiselämää, enkä koe että olisi pakko ollakaan aktiivinen koiraharrastaja, kunhan koirille pystytään antamaan terveellinen ja turvallinen ympäristö elää.
Arjessa Helka on helppo, sillä on vahtikoiran kuuluva haukku, mutta sisällä ollessaan se on hyvin huomaamaton.

Terveyttä on tutkittu näin: kyynärät 0/0, lonkat A/A (lonkkaindeksi 112 maaliskuu 19), polvet 0/0, silmät ok viimeksi 1/2019, geenitestattu prcd-PRA A (terve), pompen (GSDII) A (terve)
Helka on ollut terve elämänsä ajan, vain silmään tullut naarmu hoidatutti kolmevuotiaana.

Helkan emällä ja emänemällä on ollut samanlaiset terveystulokset.
Helkan isä on Illerströmmens Dopping, jolla terveys on samoin tutkittu terveeksi, paitsi prcd-PRA on B=kantaja, mutta terve, eikä pompenia ei ole tutkittu. Luonnetestattuja ovat olleet useimmat jalostukseen käyttämäni koirat.

Helkan luonnetestitulos:
toimintakyky +1a, kohtuullinen
terävyys +1a, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
taisteluhalu -1, pieni
hermorakenne +1b, hermostunein pyrkimyksin
temperamentti +3, vilkas
kovuus +1, hieman pehmeä
luoksepäästävyys +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
laukauspelotomuus +++, laukausvarma
loppupitseet 127 pist.

Näyttelyissä Helka on saanut pari kertaa varasertin. Esiintyminen ei ole vieläkään meidän juttu. Helkan näyttelyarvostelut löytyy Helkan omalta sivulta.

Jasu 
Helka



Jasu on omistajansa kertoman mukaan rauhallinen ja fiksu, luotettava koira. Se on myös kotikoira, joka purkaa energiansa ulkona. Jasu tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja vaikka se on jonkin verran itsenäinen, se ei ole itsepäinen.
Oma kokemukseni Jasusta on puolentoista viikon mittainen, jolloin  se oli astutusreissulla Helkan luona. Ihastuin sen rauhalliseen urosolemukseen, järjen käyttöön ja kauniiseen liikuntaan. Rakenteeltaan se on jäntevä, hyväturkkinen ja hännänasentoa myöten oikea porokoira.

Terveyttä siltä on tutkittu: kyynärät 0/0, lonkat A/A (lonkkaindeksi 114 maaliskuu 19), polvet 0/0, kivekset normaalit, silmät ok 6/2017

Wauhtiwelhon Dynamon Voima, Jasu, lumisateessa

Toiveena on saada jatkoa kasvattamaani emälinjaan, jonka kantanarttuna oli Kuurakuonon Faahtsam Lavlla, Helmi. Tulevista pennuista toivon terveitä ja luonteeltaan hyväpäisiä lemmikkejä. Kasvatusideaalini on, että jokainen terveenä syntynyt pentu on myös potentiaalinen jalostuskoira, jolla voi jatkaa sukuketjua. Siksi odotan pentua haluavan pystyvän sellaiseen yhteistyöhön, jossa porokoirien arvokkaat ominaisuudet säilytetään mahdollisimman laajasti, mikäli sairaudet eivät tule esteeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei koiria kastroida ja steriloida oman mukavuuden vuoksi, vaan ollaan valmiit elämään koiran kanssa murrosiät, kiimavaiheet ja vanhuuden tuomat persoonalliset tavat. Ja tietenkin jokainen vaihe koiran terveyttä tukien. Plussaa on, jos pennun ottaja innostuu porokoiran alkuperäisestä paimennusominaisuudesta treenaamiseen asti tai haluaa ohjata koiran johonkin muuhun hyödylliseen, ihmistä auttavaan tehtävään.

Astutus tapahtui 1. ja 2. maaliskuuta, joten pentujen pitäisi ilmaantua kohta Vapun jälkeen meidän iloksemme. Molemmille vanhemmille pentue on ensimmäinen.

Kysy lisää, jos olet kiinnostunut pennuista.
Yhteystiedot:  Leila Pitkänen puh 040 5723147, tai pitkanenleila@gmail.com