PENTUJA ei ole nyt tilauksessa
____
Tänäkään keväänä meille ei onnistuttu saamaan uusia pentuja. Emma todettiin tyhjäksi viime maanantain tiineysultrassa. Olen hyvin surullinen, ja vaatii aikaa suunnata uusiin tuuliin.
Alla yhdistelmä jonka piti toteutua vahvoin odotuksin, koska astutukset menivät hienosti. ⤵️
Toiveissa pentue yhdistelmästä Pilvipolun Velho-Luuhki, Jero & Pohjanpaimen Encore, Emma
Peukut pystyyn että syntymäpäivää saamme viettää vapun jälkiviikonloppuna.
Sukutaulu tässä https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI31244/19&ReknoI=ER20661/18
Lisätietoa piakkoin.
 |
| Jero |
 |
| Emma |
______________________________________________________________
Valitettavasti toteutumattomaksi jäänyt lapinporokoiraPENTUE huhtikuussa 2022
 |
| Helka kesällä |
 |
| Kuunkajon Sateen Jälkeen, Juku |
Juku omistajansa sanoin:
Juku on energinen nuori mies, joka nyt neljän vuoden ikää lähestyessään alkaa pikku hiljaa aikuistua. Sillä on tarve pysyä kärryillä kaikesta mitä tapahtuu ja olla aina siellä missä tapahtuu, sisällä tai ulkona. Niinpä aina välillä portsari joutuukin toppuuttelemaan liiallista edestakaisin ramppaamista. Mutta silloin kun mitään ei tapahdu, osaa Jukukin ottaa rennosti ja rauhoittua nukkumaan. Omaa pihaa vahditaan välillä turhankin innokkaasti, muuten haukkuminen on vähäistä. Vieraita kohtaan Juku on kuitenkin avoin ja ystävällinen, tervehtimisvaiheen haukkumisestaan huolimatta.
Jos liikun ihmisten ilmoilla koko lauman kanssa, on Juku porukan pahin remmirähjä. Sen sijaan kun olemme kahdestaan liikkeellä, on hihnakäytös hyvinkin yhteiskuntakelpoista ja ohitukset sujuvia, oli vastassa sitten autoja, pyöräilijöitä, ihmisiä tai koiria. Toki se vaatii minultakin hereillä oloa ja pientä ennakointia, mutta eipä koiraa pidäkään ulkoiluttaa kuulokkeet korvilla ja puhelimeen tuijottaen...
Nuorempana Jukun toimintatarmo purkautui "askarteluna" työpäivien aikana. Mitkään ovet eivät Jukua pidätelleet elleivät olleet lukossa. Myös kaappien ovet ja lipastojen laatikot avautuivat ongelmitta. Tuttavapiirissä toiset näkivät ongelmakoiran, joka pitäisi häkittää yksinolon ajaksi, toiset taas todella lupaavan harrastuskoiran alun. Itse olin jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla. Jukulla on voimakas tarve käyttää leukojaan, niinpä tuhoamisvimmaa helpotti, kun varasin kotiin riittävästi luvallista pureskeltavaa (nuoria pihlajia 40 cm kepeiksi pätkittyinä). Iän myötä Juku on oppinut ottamaan yksinolot rauhallisemmin eikä enää tarvitse jännittää, mitä töistä tullessa on vastassa. Erilaiset "kestopuruluut" ovat kyllä edelleen ahkerassa käytössä.
Jukun kanssa olen harrastanut agilityä ja henkilöhakua, en kuitenkaan "tavoitteellisesti", vaan ihan vain omaksi ja koiran iloksi. Myös rally-tokon tehtäviä olemme harjoitelleet keinona parantaa yhteistyötä ja antaa koiralle vähän aivojumppaa. Varsinkin nuorempana Jukun tekemisissä tuntui olevan enemmän intoa kuin ymmärrystä, mutta vähitellen on alkanut löytyä myös malttia ja halua kuunnella ohjeita.
Riistaviettiä Jukussa on mielestäni vähemmän kuin muissa lapinporokoirissani, edesmenneet mukaan lukien. Metsässä se saattaa lähteä vanhemman koiran peesissä tekemään isompaakin kierrosta, mutta tulee kyllä pian takaisin, joko oma-aloitteisesti tai kutsusta. Jänisten ja muiden perään tehdään pieni spurtti, mutta mitään "horisonttiin katoamista" ei ole tapahtunut. Jukun on voinut laskea vapaaksi rauhallisin mielin, se ei lähde omille teilleen eikä aloita piirileikkiä siinä vaiheessa, kun on aika ottaa koira takaisin hihnaan.
Aika ajoin Jukun kanssa on tarvittu pitkää pinnaa ja paljon huumorintajua, mutta aikuistumisen ja runsaan yhdessä tekemisen myötä nykyään arki sujuu (enimmäkseen) leppoisasti. Oikeastaan ainoa isompi riesa on satunnainen sisälle merkkailu, jonka epäilen olevan seurausta puutteellisesta sisäsiisteyskasvatuksesta: omat työkuvioni muuttuivat pian pennun tultua taloon, ja Juku joutui vähän turhan nuorena olemaan liian pitkiä aikoja pääsemättä välillä ulos.
 |
| Juku (©Pirkko Vesterinen) |
Prcd-PRA: kantaja (B)
Pompen tauti: vanhempien perusteella terve (a)
DM (Deg.Myelop): terve (A)
Nivelet ja luusto:
Lonkat: A/A (lonkkaindeksi 110 (75%) helmikuu2022)
Polvet: 0/0
Kyynärät: 0/0
Selkä: LTV0, SP0, VA0
Silmätutkimus: OK 11.7.2020
Luonnetesti pist. 123
Näyttelystä SERT
Juku
 |
| Helka |
Helka & Jasu, Pohjanpaimen Dolce ja Wauhtiwelhon Dynamon voima
 |
| Pohjanpaimen Dolce, Helka, keväthankiaisilla |
Helka on jo yli 4,5-vuotias kotikoira, joka on neljännen kasvattamani pentueen ainut narttu. Sen emä oli Pohjanpaimen Bel Canto, joka lopetettiin reilu vuosi sitten äkillisen, vakavan anemian vuoksi. Lopullista diagnoosia sairaudesta ei saatu, koska tutkintaa ei jatkettu tarpeeksi pitkään, mutta epäilynä oli IMHA, autoimmuuni hemolyyttinen anemia.
Jalostusajatus tyssäsi vuodeksi, jonka aikana selviteltiin jalostustoimikunnan (jtk) avulla riskejä ja jtk:n kannanottoa tämän suvun lisääntymiseen. Vuoden 2018 loppupuolella jtk tarkisti omaa linjaansa lapinporokoiran jalostuskriteereihin. Koska kieltoa jalostamiselle tässä linjassa ei tullut, aloin etsiä sopivaa urosta Helkalle pyytämällä jtk:n urossuositusta.
Oma ehdotukseni, joka myös hyväksyttiin, on Wauhtiwelhon Dynamon Voima, Jasu, kesällä 7 vuotta täyttävä kotikoira. Jasun sukutaulussa on joitakin minulle mieluisia koiria, ja sukusiitosprosentti pysyy nollassa vielä 5.sukupolvessa ja 8. polvessa se on 3,51%.
Yhdistelmän sukutaulu tässä.
Helka on vilkas, nöyrä, ujoksikin mainittu, ja toimii sekä vahtikoirana omakotitalossa maalla, että meikäläisen, vanhenevan ihmisen liikunnan aktivointijoukoissa. Apuna viime mainitussa toimii Helkan mummokoira Pohjanpaimen Arietta. Lisävauhtia toimenkuvaan antaa usein hoidossa oleva kaupunkilaistunut tyttäreni koira, isoukki Pilvipolun Maa-Tiainen, Matu, ja sen poika, mummokoiran velipuoli ja toisen tyttäreni koira Pilvipolun Malja Valolle, Otto. Vierailulla käy aikuisia ja pieniä lapsia, joitten avulla pysymme yhdessä yhteiskuntakelpoisina. Muuten elämme aika paikallista maalaiselämää, enkä koe että olisi pakko ollakaan aktiivinen koiraharrastaja, kunhan koirille pystytään antamaan terveellinen ja turvallinen ympäristö elää.
Arjessa Helka on helppo, sillä on vahtikoiran kuuluva haukku, mutta sisällä ollessaan se on hyvin huomaamaton.
Terveyttä on tutkittu näin: kyynärät 0/0, lonkat A/A (lonkkaindeksi 112 maaliskuu 19), polvet 0/0, silmät ok viimeksi 1/2019, geenitestattu prcd-PRA A (terve), pompen (GSDII) A (terve)
Helka on ollut terve elämänsä ajan, vain silmään tullut naarmu hoidatutti kolmevuotiaana.
Helkan emällä ja emänemällä on ollut samanlaiset terveystulokset.
Helkan isä on Illerströmmens Dopping, jolla terveys on samoin tutkittu terveeksi, paitsi prcd-PRA on B=kantaja, mutta terve, eikä pompenia ei ole tutkittu. Luonnetestattuja ovat olleet useimmat jalostukseen käyttämäni koirat.
Helkan luonnetestitulos:
toimintakyky +1a, kohtuullinen
terävyys +1a, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
taisteluhalu -1, pieni
hermorakenne +1b, hermostunein pyrkimyksin
temperamentti +3, vilkas
kovuus +1, hieman pehmeä
luoksepäästävyys +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
laukauspelotomuus +++, laukausvarma
loppupitseet 127 pist.
Näyttelyissä Helka on saanut pari kertaa varasertin. Esiintyminen ei ole vieläkään meidän juttu. Helkan näyttelyarvostelut löytyy Helkan omalta sivulta.
 |
| Jasu |
 |
| Helka |
Jasu on omistajansa kertoman mukaan rauhallinen ja fiksu, luotettava koira. Se on myös kotikoira, joka purkaa energiansa ulkona. Jasu tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja vaikka se on jonkin verran itsenäinen, se ei ole itsepäinen.
Oma kokemukseni Jasusta on puolentoista viikon mittainen, jolloin se oli astutusreissulla Helkan luona. Ihastuin sen rauhalliseen urosolemukseen, järjen käyttöön ja kauniiseen liikuntaan. Rakenteeltaan se on jäntevä, hyväturkkinen ja hännänasentoa myöten oikea porokoira.
Terveyttä siltä on tutkittu: kyynärät 0/0, lonkat A/A (lonkkaindeksi 114 maaliskuu 19), polvet 0/0, kivekset normaalit, silmät ok 6/2017
 |
| Wauhtiwelhon Dynamon Voima, Jasu, lumisateessa |
Toiveena on saada jatkoa kasvattamaani emälinjaan, jonka kantanarttuna oli Kuurakuonon Faahtsam Lavlla, Helmi. Tulevista pennuista toivon terveitä ja luonteeltaan hyväpäisiä lemmikkejä. Kasvatusideaalini on, että jokainen terveenä syntynyt pentu on myös potentiaalinen jalostuskoira, jolla voi jatkaa sukuketjua. Siksi odotan pentua haluavan pystyvän sellaiseen yhteistyöhön, jossa porokoirien arvokkaat ominaisuudet säilytetään mahdollisimman laajasti, mikäli sairaudet eivät tule esteeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei koiria kastroida ja steriloida oman mukavuuden vuoksi, vaan ollaan valmiit elämään koiran kanssa murrosiät, kiimavaiheet ja vanhuuden tuomat persoonalliset tavat. Ja tietenkin jokainen vaihe koiran terveyttä tukien. Plussaa on, jos pennun ottaja innostuu porokoiran alkuperäisestä paimennusominaisuudesta treenaamiseen asti tai haluaa ohjata koiran johonkin muuhun hyödylliseen, ihmistä auttavaan tehtävään.
Astutus tapahtui 1. ja 2. maaliskuuta, joten pentujen pitäisi ilmaantua kohta Vapun jälkeen meidän iloksemme. Molemmille vanhemmille pentue on ensimmäinen.
Kysy lisää, jos olet kiinnostunut pennuista.
Yhteystiedot: Leila Pitkänen puh 040 5723147, tai pitkanenleila@gmail.com